photodune-9001252-child-thinking-m
Humalassa – milloin, missä, kenen kanssa ja kuinka paljon?
24.5.2016
piha_1
Riemumielin päättäjäisiin ja kesän viettoon
2.6.2016
Näytä kaikki

Rohkeutta päihdekeskusteluun

blogi

Sä tekstaat mulle kun oot kändissä – eli siis karkissa…” [candy = karkki eng.], laulaa ja samalla selittää 6-vuotias tyttäreni Sannia osittain siteeraten. Hmm, pohdin. Ihan noin se ei mene. Korjatako vai antaa pienen vielä olla uskomuksessaan? Toki voisi olla paikallaan myös pohtia minkä ikäiselle Sannin musiikki sopii, mutta aloitan päihdekeskustelusta, kun tyttö viimein kysyy, että tarkoittaako se todella karkkihumalaa.

 

Aloitan varovaisesti kertomalla, että sanoituksella tarkoitetaan alkoholista aikuisille aiheutuvaa päihtymistilaa, jossa ei aina tee tolkullisia tekoja. Tyttö kuuntelee tarkkaavaisesti, isä tuntuu olevan tosissaan. Puhumme hyvän tovin siitä, miten lapsi näkee aikuisten maailmaan kuuluvan päihteiden käytön. Aihe on molemmille melko lailla vaikea, kun asia ei ole kotoa tuttu. Löydämme kuitenkin pian yhteisen sävelen ja samalla useita eri näkökulmia turvalliseen lapsuuteen – ja samalla myös turvalliseen vanhemmuuteen. Tyttäremme ymmärtää selvästi, että joissakin perheissä on aikuisillakin ”karkkipäiviä”, mutta he kantavat siitä huolimatta vastuuta lapsistaan ja ympäristöstään. Tärkeintä on, että kaikkien turvallisuus ja hyvinvointi on taattu.

 

Keskustelu avasi ainakin minulle vanhempana monia eri näkökulmia. Ensinnäkin se vahvisti käsitystä siitä, että lapset seuraavat tarkasti ympäristöään ja myös aikuisten käytöstä. Opin entistä enemmän myös siitä, että keskustelu ylipäänsä vahvistaa aikuisten ja lasten välistä luottamusta ja yhteisymmärrystä. Tällaiset keskusteluhetket ovat jo sellaisenaan ehkäisemässä kaikkia ongelmatilanteita ja väärinkäsityksiä, joita toki niitäkin on vielä edessä, kuten joka perheessä tiedetään, liittyivät ne sitten päihteisiin tai ei. Lapsi ei osaa vielä kertoa sitä ääneen, mutta näin selvästi miten tyttäreni arvosti tilannetta ja luottamusta, jonka hänelle osoitin. Hetki oli meille molemmille arvokas. Uskon sen vahvistaneen hänen turvallisuuden tunnettaan ja luottamusta vanhempien vastuulliseen läsnäoloon.

 

Minkä ikäinen lapsi sitten on valmis vastuulliseen päihdekeskusteluun vanhempansa kanssa? Kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Toki on selvää, että vaikka paljon puhutaankin nuorten raitistumisesta, niin monen kohdalla keskustelu on aloitettu liian myöhään tai sitä ei ole käyty lainkaan. Mutta mitä nuorempana sen aloittaa, sitä vähemmän tarvitsee puhua heti päihteiden vaaroista. Puheena saa olla enemmänkin ilmiö kuin aineet.

 

Viimeistään alakoululainen näkee jossakin päihtyneitä ihmisiä, jos ei muualla, niin netissä tai televisiossa. Sellainen maailmamme vain on, halusimme sitä tai emme. Sen vuoksi vastuulliseen vanhemmuuteen kuuluu asiasta keskusteleminen lasten kanssa, jotta asiasta ei synny vääriä pelkoja, muttei myöskään vääriä kiinnostuksenkohteita tai odotuksia. Haluammehan suojella lapsiamme vastoinkäymisiltä ja turvata heidän terveytensä ja tasapainoisen tulevaisuutensa. On hienoa saada keskustella mistä vaan oman lapsensa kanssa, sopivassa iässä, ajoissa ja avoimesti. Eikä keskustelussa saa unohtaa huumoriakaan. Usein juuri ilon ja vapauden kautta asiaan löytyy eri näkökulmia ja rentoutta, joka vaan entisestään lisää lapsen luottamusta siihen, että hän saa kysellä ja ihmetellä maailmaa. Tällä kertaa Sanni sai edelleen laulaa ja huomauttaa, ainakin meidän soittimessamme, ”karkissa” olosta.

 

Marko Kailasmaa

Kirjoittaja on pohdiskeleva 6 vuotiaan tyttären ylpeä isä.