piha_1
Riemumielin päättäjäisiin ja kesän viettoon
2.6.2016
blogi-kuva-2
Kulttuurisensitiivisyyden alkulähteillä
10.6.2016
Näytä kaikki

Jokainen tilaisuus on mahdollisuus – myös päihdekeskusteluun

blogi-kuva

Kanarialaisessa papukaijapuistossa oli meneillään hieno show. Papukaijat osasivat tehdä tosi hienoja temppuja ja jopa puhua, ja yksi niistä oli varsinainen stand up –koomikko. Kouluttaja kertoi, että papukaija osaa ottaa automaatista kolajuomaa ja juoda sen. Mitä teki papukaija? Se ottikin automaatista kaljaa, hörppäsi ja alkoi käyttäytyä varsin omituisesti. Se käveli takaperin ja heitti kuperkeikkoja, ja yleisö nauraa hohotti  ”humalaiselle” linnulle. Omat lapseni, silloin 2- ja 5-vuotiaat, ihmettelivät, mikä tässä on niin hauskaa. Taisin silloin käydä ensimmäisen päihdekeskusteluni lasteni kanssa, he kun eivät olleet koskaan aiemmin nähneet humalaista ihmistä (saati eläintä).

Seuraavan kerran päihdeasiat tulivat puheeksi hakiessa lapsia päiväkodista. Jotkut leikkivät pihalla päihtyneitä hoiperrellen, sössöttäen ja sormien välissä tikku tupakkaa esittämässä. Mainitsin havainnostani päiväkodin tädeille, ja kotimatkalla puhuttiin leikin tarkoituksesta. Sittemmin mahdollisuuksia päihdekeskusteluihin on tullut vastaan milloin missäkin, ja lapset kertovat päihteisiin liittyvistä havainnoistaan avoimesti. Ihmettelevät, kysyvät, kyseenalaistavat, mikä on mielestäni aivan mahtavaa.

Työssäni kohtaan niin lapsia, nuoria kuin aikuisiakin. Nykyään kysyn lähes jokaiselta porukalta, ovatko he keskustelleet päihteistä kotona, koulussa tai vapaa-ajalla. Aihe on omassa nuoruudessani ollut selkeästi vaiettujen listalla ja keskustelukulttuuri on ilahduttavasti muuttunut. Me kaikki elämme yhteiskunnassa, jossa käytetään päihteitä – nähdään tupakoivia, väistellään maahan heitettyjä nuuskapusseja, seurataan kannabiksen ympärillä pyörivää keskustelua ja havainnoidaan alkoholin käyttöä ja sen seurauksia kohtuudesta kohtuuttomuuteen – joten keskustelu on ilman muuta paikallaan.

Muutama viikko sitten olin pitämässä vanhempainiltaa 6. luokkalaisten vanhemmille, ja esityksen pohjana päätin käyttää ånni-hankkeen diasarjaa. Pohdimme yhdessä, miten vanhempien olisi hyvä keskustella koululaisensa kanssa päihteistä ja miten alkoholinkäyttöön ja tupakointiin liittyvät sosiaaliset tilanteet näyttäytyvät lapsille ja nuorille. Puhuttiin mielikuvista, joita koululaiset saavat alkoholista ja tupakasta arjen tilanteissa. Kun lapsi havainnoi ympäristöään, hän muodostaa käsityksiä oletetuista toimintatavoista, joihin hänenkin tulee sopeutua, ja usein päihteisiin liittyvät oletetut toimintatavat ovat ristiriidassa hänen oman oikeuskäsityksensä kanssa. Vanhempainillassa esitettyjen piirrettyjen kuvien avulla päästiin kiinni tilanteisiin, joissa lapsi tai nuori saattaa tuollaista ristiriitaa kokea. Yläkoululaisten tupakointi, äidin viinilasillinen, YouTubesta nähty juomishaaste… Täytyykö minunkin, kun kerran muutkin?

Keskustelu vanhempainillassa oli hyvää, rikasta ja pohdiskelevaa. Se, että aikuiset opettavat jälkeläisilleen käyttäytymistä aikuisten maailmassa, ei tarkoita sitä, että kaikkea olisi annettava kokeilla ja maistaa, vaan sitä, että asia, koko päihdeilmiö, on neutraalisti esillä jo varhaisesta lapsuudesta alkaen aina sopivan tilaisuuden tullen, että ne kuuluisat rajat asetetaan ja pidetään, ja että aikuiset omalla esimerkillään näyttävät kohtuullisen päihteiden käytön mallia.

Näin kesäaikanakin tilaisuuksia päihdekeskusteluihin tulee kuin hyttysiä illan edetessä. Juteltaisko?

Heli Vaija
EHYT ry:n aluekoordinaattori ja kahden alakoululaisen äiti